Syökää, tytöt, syökää!

Kaverini tupareissa tapasin entisen kaverini, jonka viimeksi näin ahtaneen itseensä pizzaa ja hampurilaisia. Mutta nyt. Näin hänet nyt laihana, anorektikkona, muttei kuitenkaan masentuneena. Toivoa vielä siis löyty.
Tämä tyttö oli lukiossa SE pyöreähkö tyttö, joka ajoi mopoautollaan ympäri paikallisen kylän liikenneympyrää edestakaisin. Kun olin itse lukion ensimmäisellä se mopo, muistan kun hän oli silloin hieman pyöreähkö tyttö, jota minunikäiseni dissasivat läskiksi, siksi joka ei mahtuisi mopoautoonsa ja siksi, jonka takia mopoautoa ei jaksaisi startata.
Vuoden aikana hän laihdutti paljon, PALJON. Kun näin hänet paikallisessa kuppilassa, en meinannut tunnistaa häntä. Toisaalta positiivinen yllätys tässä vaiheessa. Hän näytti tyypilliseltä naiselta, kuten kaikki muutkin, joka oli ilahduttavaa toisaalta. Hän kukoisti silloin, hän oli silloin parhaimmillaansa ainakin ulkopuolisen silmin. Mutta oliko niin..

Nyt on tammikuu 2015. Koulu alkoi keskiviikkona loppiaisen jälkeen. En ollut kuullut hänestä pitkään aikaan yhtään mitään, edes Facebookin kautta, koska minuu ei hirveenä kiinnosta oman paikkakunnan pikkujuorut. Mutta sitten näin hänet kasvotusten. Kun hän tuli vastaan tupareissa, en ollut varma, näinkö lapsena piirtämäni tikku-ukon vai ihmisen. Valitsin sen tikku-ukon, akan.
Näin hänet siis ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Hän istui kietoutuneena vilttiin. Hän näytti normaalilta. Kun hän nousi hakemaan lisää juomista, näin hänen nousevan, samalla näin hänen sääriluunsa, lantionsa, koko kehonsa. Se ei ollut lihaksikas, se ei ollut kaunis, hän ei ollut enää läski vaan laiha, liian laiha, anoreksiaa sairastava tyttö.

Tytöstä puhuttiin selän takana koko bileiden ajan, eikä kukaan uskaltanut tai kehdannut kysyä hänen ulkonäöstään mitään. Paitsi minä. Kun oltiin päästy baarin puolelle, aukasin suuni ja alkoi lapsenmielinen kyselyikä; miksi, milloin, mitä?

Erinäisistä ulkoisista syistä olosuhteiden takia, en muista tarkalleen kaikkea mitä kyselin ja mitä vastauksia sain. Mutta sen muistan, että hän sanoi, että yläasteellä häntä oli haukuttu läskiksi yms. Ja uskon sen vaikuttavan paljon hänen anoreksiaan sairastumiseen. Kun kysyin, että miksi laihdutit vielä lisää vaikka olit jo sopusuhtainen puolivuotta sitten, sain vastauksesksi, että en ollut tyytyväinen itseeni enkä pitänyt itteeni laihana.

Huomasin, kun hän käveli tanssilattian läpi kuinka ihmiset tuijottivat häntä. Ymmärrettävästi ei anorektikoita paljon baareissa pyöri. Mutta silti tällä tytöllä on halua elää ja voittaa anoreksia. Silti hän tulee ihmisten bileisiin ja on yksi niistä monista juhlijoista. Hän vain erottuu muista poikkeavalla ulkonäöllään. Kukapa ei haluaisi juhlissa olla se silmäterä, jota kaikki katselisivat, ihailisivat nauraisivat, en tiedä.

Olen pitkään jo miettinyt, että eivätkö tytöt/pojat huomaa itse kuinka he ovat sairaalloisen laihoja. Ovatko he sokeita itselleen vai sille peilikuvalle minkä näkevät? Onhan se totta, että ulkopuoliset katsojat huomaavat helpommin pienenkin eron, kuin itse joka päivä tiirailet itseäsi peilistä etkä huomaa mitään "eroa".

Lopuksi sanon vain että..SYÖKÄÄ!

~ Embrace and love your body; it´s the most amazing gift you will ever own ~

Uuttavuotta ihmettelemässä

Moi vaan moi pallerot!

Oivoi seuraava vuosi on jo vaihtunut. Kun äkkiseltään nopeasti miettii, että mitä kaikkea tuli tehtyä ja koettua vuonna 2014 niin eihän siitä muista mitään. Mutta kun alan hieman syvällisemmin miettimään; olen saanut paljon uusia ystävä, on tullut taivallettua sekä ylä- että alamäkiä, juonut viiniä, pullon jos toisenkin, ollut maailman onnellisin sekä onnettomin ihminen ja syönyt tofua.

Sillä tänään on vuoden viimeinen päivä ja klo 23:59 jälkeen alkaa uusi sivu kirjassa, joten tänään on hyvää syy juhlia kulunutta vuotta kavereitteni kanssa.

Joinakin aikasempina vuosina ollaan saatu kavereitteni kanssa melkein ikkuna rikottua kun ollaan hieman varomattomasti ammuttu raketteja, muttei tänä vuonna. Tämä UV oli oikein mahtava. Mulla oli nakkeja ja perunasalaattia ja kaverit toivat erilaisia juustoja. Siinäpä se sitten ilta meni jutellessa, pelaillen lautapelejä ja viiniä juoden. Hirviä häslinki oli kun kello näytti 23:50, kun piti äkkiä lähteä ulos laittamaan raketit valmiiks. Eikun skumppa kainaloon ja menoX. Raketit räjäteltiin ja tähtisädetikut polteltiin ja sitten jatkettiin iltaa aamu seitsemään saakka. Kyllä nukutti seuraavana päivänä. Kiitos nam.

Mites teillä meni uusivuosi!? :)

Drinkkienmakuista suklaata, ei paha!

Only things man needs is snooker and beer ~

Pöytä on katettu kolmelle

https://www.youtube.com/watch?v=6PSZgupsrJY

Jo lokakuussa äiti kertoi ostaneen ensimmäiset joululahjansa meille. Siitähä se jouluhässäkkä jo alkoikin. Kun viimeinkin sai aukaista ensimmäisen joulukalenterin luukun, oli joululahjalaatikko jo puoliksi täynnä. Kun koulusta saatiin todistukset sekä Tiimarin punainen ja paperinen yllätyspussi, joka sisälsi kämäsen omenan sekä muutaman kettukarkin, oli äiti jo työntouhussa kotona, koska meitä kaikkia odotti jokavuotinen joulusiivous. Pienten itkupotkuraivarikohtauksien jälkeen joulusiivous saatiin silti kunnialla loppuun asti tehtyä. Iskä ravasi vähän väliä kaupassa, kun oli unohtanut ostaa lunttilapussa olevan tärkeän ainesosan, jota äidin kuuluisi laittaa laatikoihin. Äiti ei todellakaan ollut hellan ja nyrkin välissä vaan sen sijaan hellan ja kiviuunin välissä, koska hän vuorotteli molempien välillä; keitteli hellalla lanttujaan laatikoita varten ja seuraavaksi kinkku pois uunista jne. Meillä oli tapana mennä syömään aatoksi isän appivanhempien luokse ja meidän perheen joululounas pidettiin joulupäivänä. 

Vihdoin oli kauan odotettu jouluaamu. Siskon kanssa herättiin aikaisin katsomaana Joulupukin kuumaa linjaa, kunnes äiti huuteli jo riisipuurolle. Melkeimpä aina meillä on jossain vaiheessa joulua ollut tapana kaataa joulukuusi vahingossa kumoon kaiken temmellyksen keskellä. Niimpä jatkui tämä perinne sinäkin vuonna ja siinä sitten pienet itkutraivarit itkettiin Turun rauhanjulistuksen aikana. Joulusaunan jälkeen lähdettiin mummon ja ukin tykö. Siellä luettiin Evankeliumi ja syötiin itsemme ähkyyn ja avattiin heiltä saamamme paketit ja kiitettiin toisiamme kuluneesta vuodesta. Kotiin päästyämme heitimme kireät juhlavaattemme pois, collegehousut jalkaan ja eikun lahjoja jakamaan. Kuten saattoi jo arvatakin, liian monessa lahjasssa luki T: äiti. En halua edes tietää kuinka paljon valuuttaa lahjoihimme oli käytetty. Lahjojen avaamisen jälkeen räpläiltiin uusia laitteitamme, kunnes mentiin onnellisen väsyneinä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin.
Tämän vuotinen joulu oli normaalista poiketen hieman erilainen

Oli joulukuun ensimmäinen päivä ja hihkuin kämppikselleni suklaakalenterin ensimmäisestä luukusta tullutta suklaa-autoa. Joululahjoja en ollut kerennyt miettimään yhtään koulukiireiltäni, mutta tavoitteenani oli hankkia jokaiselle perheenjäsenelle vähintään yksi lahja. Tänä vuonna ei joulusta ollut kenelläkään osapuolella kovinkaan suurta stressiä. Itse hankin kaikkien joululahjat hyvissä ajoin, ettei tarvitse ruveta hakkamaan päätä seinään siinä vaiheessa kun tajuaisi, että joulu on kahden päivän päästä enkä ole ostanut ainuttakaan lahjaa kenellekkään. Itse en tyytyisi antamaan edes suklaalevyä kenellekkään joululahjaksi, mutta toisaalta pääasiahan on antamisen ilo :)
Tänä jouluna keittiöstä ei kuulunutkaan äidin ääni vaan sen sijaan isän. Isä sai opetella tänä jouluna kinkun ja kalkkunan jalon paistamisen taidon.  Iskä tilasi karjalanpiirakat lähileipomosta ja graavilohi sekä majoneesipohjaiset salaatit tulivat kaupasta, äiti teki meille laatikot.

Jouluaamuna herättiin normaaliin tapaan katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa. Isä oli tehnyt riisipuuron, joka oli yhtä hyvää kuin äidin tekemäkin. Sain mantelin. Siinä sitten katsottiin puuron jälkeen Lumiukko ja rauhanjulistus. Kuusi ei hievahtanutkaan tänä jouluna. Iskä oli laittanut saunaan olkipukin, kuusen oksia sekä kynttilälyhdyn tuomaan tunnelmaa. Sisko mallaili illan vaatteita, sillä aikaa kun olimme isän kanssa saunomassa. Saunan jälkeen pikainen hiusten laitto ja kauluspaidan pukeminen ja sitten täytyikin lähteä jo äidin tykö. Äiti asuu nykyään eri osoitteessa keskustassa uuden miehensä kanssa. Muuten olisimme ehkä kävelleet siskon kanssa, mutta pakkasukko puhalsi jouluaatoksi suuret lukemat ja isä oli lähdössä Joensuuhun äitiään näkemään niin samakos tuo mennä kyydillä. 

Siellä meitä odotti katettu pöytä. Kinkku oli leikattu, laatikot juuri nostettu ulos uunista ja piirakat laitettu kauniille tarjoiluastialle. Täytyi odottaa vielä hetki miesystävän äitin saapumista ennen kuin saatiin siirtyä ruokailemaan. Tänäkin jouluna sai syödä ihan liikaa kuten joulusin on tapana yleensäkin. Ruokailun jälkeen avasin kaljan ja aloin aukaisemaan äitiltä saamiamme paketteja siskoni kanssa. Tänä vuonna sain onneksi vain kolme lahjaa T:äiti- signeerauksella. Onneksi, koska en ollut toivonut muuta kuin rahaa ja ylipäätään en tarvitse mitään enkä oikein tiennyt mitä olisin pyytänyt. Lahjojen aukasemisien jälkeen aukaisin toisen kaljan ja juteltiin niitä näitä äidin miesystävän kanssa. Sitten isä jo tulikin hakemaan meitä hänen tykö. 

Sain kunnian jakaa lahjat toisillemme, koska siskolla oli snapchattailyt kesken..oi kyllä.. Isältä sain toivomani sykemittarin ja siskokin taisi pitää lahjastani. Tein kaikki perusasetukset valmiiksi sykemittariin, joten siellä se pöydällä odottaa ensimmäistä treeniä varten. Illalla tuli vielä nälkä, joten pakko oli syödä muutama karjalanpiirakka. Jäimme katsomaan siskon kanssa leffaa, kun isä meni jo edeltä nukkumaan.

Joulupäivän aamuna nukuin pitkään ja heti herättyäni rupesin tekemään kinkulle kastiketta ja salaattia. Taas tuli ähky huhhuh. Pöytä oli katettu kolmelle.

Tämä joulu oli uuden luvun aloitus; seuraavat tulevat joulut ei tulisi olemaan samanlaisia moneen vuoteen enkä usko, ettei mitään pysyviä perinteitä tule syntymään lähivuosina näillä kokoonpanoilla. 
Sen näkee sitten, tällainen tänä vuonna, innolla ensi joulua odotellen.

Persoonaton vai persoonallinen

Olen koko ikäni ihannoinut erilaisuutta ja sitä, ettei kaikkea tehdä samalla tavalla kuin muut. Itse olen ollut pieni taivaanrannan maalari siitä asti kun muistan. Uskalsin olla erilainen. Mutta tässä postauksessa kerron oman mielipiteeni naisten nykyajan sisustuksesta.

Suoraan sanoen ärsyttää kun monet pikkuaikuiset laittavat Instagramiin kuvia heidän kodeistaan #deco. Tässä lähinnä puhun naisista, joitten sisustuskuviensa perusteella heillä on kolme lasta, aviomies, omakotitalo sekä koira ja ikää on 20v. Lisääkseni äskeiseen lauseeseen, harvemmin tulee kenenkään miespuolisen Instagrammista tai muusta somesta mitään sisustukseen liittyen mitään kuvia löydä.

En voi sietää...

Live Your Life/Live Your Dream- tekstejä, missä muodossa tahansa; liitutauluun kirjoitettuna, sisustustarrana tai tauluna. En voi käsittää miten ihmiset haluaa ylipäätään laittaa tällaisia seiniin. Ne on muutenkin niiiiin "mitäänsanomattomia" tekstejä. Olen kyllä myös miettinyt, että selaillaanko siellä kotona sohvan äärellä samalla neuloen villasukkaa, sitä sisustuslehteä, jossa on "persoonallisia" ideoita kodin sisustukseen. Harmi vaan, ettei ideasi ole enää persoonallisia koska vähintään puolet Suomen naisista omistaa saman lehden ja nyt heillä kaikilla on sama idea. Hmm en tiedä ovatko he aatelleet mitä teksti tarkoittaa vai toisiko se idyllisen elämän kermaan kuulumisen tunteen. "Live Your Life", elä elämääsi, that´s it. Kyllä kuitenkin joku filosofian naispuolinen yliopisto-opiskelija löytää jonkun syvemmän merkityksen siitä kuitenkin.

Love/Life- tekstikylttejä, tässä vähän sama homma kuin tekstitauluissa ja tarroissa. Onko ne oikeesti hienoja sellaset valkoiset puiset tekstipuupalat. Minun mielestäni ei. Ja taas Love tai Life, oi miksimiksimiksi. Ovathan ne persoonalliset, jos kyseessä on oma elämäsi tai rakkautesi...

Ikean kalusteet ovat helvetin hienoja, mut silti malta olla sisustamatta koko kämppää niillä. Mielestäni on OK jos kämpässä on maltillisesti Ikeaa, mut itse en henkilökohtaisesti tykkää yhtään jos kämppä on ns. Ikeahelvetti. Näitä Ikeahelvettejä on nähty ja koettu. Mulle ei tule kotoisa lämmin fiilis, jos olohuone tai makuuhuone on kuin suoraan jostain sisustuslehdestä.

Jotain omaperäisyyttä esim. kierrätetyt ja itsetehdyt kalusteet ovat mahtavia, niitä eiole kenelläkään muulla. Hyvä esimerkki on mummola. Siellä on vanhoja kirjahyllyjä eikä välttämättä mitään nykyajan kalustetaidetta yms.

Muistakaa, tämä on vain miun mielipide, kommentoikaa!!

             
          ~ Tässä yksi esimerkki millaista sistustustyylistä mitä en voi sietää ~

                                                                           
~ Tässä takkahuoneessa on sitä lämpöisyyttä ja tunnelmaa, mitä mielestäni kotoa pitäisi löytää. Huomaatte varmaan, ettei tässä kuvassa ole ainuttakaan modernia kalustetta ~

                       

                      

~ Itse himoitsen tällaista pelkistettyä, kulmikasta ja mielellään mustan ja valkoisen tasapainoista sisustusta. Tiedän että puhuin hieman itseni pussiin puhuessani kotoisuudessa ja vertaillessa näitä kuvia sanomaani, mutta tällainen luxus-design olisi unelma, kuhan vaan mihinkään seinälle ei ilmesty elämänohje-tauluja ~

- TamiJoose

Hyvää sunnuntaita!

Kuten varmaa huomaakin, olen juuri aloittanu bloggaamisen, joten pahoittelen sivujeni yksinkertaisuutta. Mie oon pitkään miettiny blogin perustamista ja tässähän tämä (ei siinä menny kun pari vuotta haha:) Blogini tulee olemaan pääasiassa lifestyle/fashion/food- aiheisia. 

Mutta tänään sunnuntaina, parin tunnin yöunien jälkeen, parasta viihdettä klo 07:30 oli Foxin lastenohjelmat. Mulla alko joululoma tämän viikon maanantaina ~ ihanaa ~!! Marras- ja joulukuussa on mennyt ihan liikaa rahaa rellestämiseen ja shoppailuun, joten täytyi lähteä Kiteelle syömään porukoiden ruuat, ah nam.

Siis joka vuos mulle tulee eteen se ongelma, ett siirrän aina joululahjojen ostamista myöhemmäks ja arvatkaa vaan tapahtuko se myös tänäkin vuonna, voi kyllä. Iskä tuli kaupunkiin, treffattiin shopattiin, syötiin ja sit lähettiin kohti Kiteetä, näin 6h tiivistettynä.

Kotiin päästyäni mulla on aina tapana mennä kattoon, mitä jääkaapissa on; kaliaa, ruokaa kaliaa!! Sit suihkuun ja Netflixin salat! 

             - OOTD