Jo lokakuussa äiti kertoi ostaneen ensimmäiset joululahjansa meille. Siitähä se jouluhässäkkä jo alkoikin. Kun viimeinkin sai aukaista ensimmäisen joulukalenterin luukun, oli joululahjalaatikko jo puoliksi täynnä. Kun koulusta saatiin todistukset sekä Tiimarin punainen ja paperinen yllätyspussi, joka sisälsi kämäsen omenan sekä muutaman kettukarkin, oli äiti jo työntouhussa kotona, koska meitä kaikkia odotti jokavuotinen joulusiivous. Pienten itkupotkuraivarikohtauksien jälkeen joulusiivous saatiin silti kunnialla loppuun asti tehtyä. Iskä ravasi vähän väliä kaupassa, kun oli unohtanut ostaa lunttilapussa olevan tärkeän ainesosan, jota äidin kuuluisi laittaa laatikoihin. Äiti ei todellakaan ollut hellan ja nyrkin välissä vaan sen sijaan hellan ja kiviuunin välissä, koska hän vuorotteli molempien välillä; keitteli hellalla lanttujaan laatikoita varten ja seuraavaksi kinkku pois uunista jne. Meillä oli tapana mennä syömään aatoksi isän appivanhempien luokse ja meidän perheen joululounas pidettiin joulupäivänä.
Vihdoin oli kauan odotettu jouluaamu. Siskon kanssa herättiin aikaisin katsomaana Joulupukin kuumaa linjaa, kunnes äiti huuteli jo riisipuurolle. Melkeimpä aina meillä on jossain vaiheessa joulua ollut tapana kaataa joulukuusi vahingossa kumoon kaiken temmellyksen keskellä. Niimpä jatkui tämä perinne sinäkin vuonna ja siinä sitten pienet itkutraivarit itkettiin Turun rauhanjulistuksen aikana. Joulusaunan jälkeen lähdettiin mummon ja ukin tykö. Siellä luettiin Evankeliumi ja syötiin itsemme ähkyyn ja avattiin heiltä saamamme paketit ja kiitettiin toisiamme kuluneesta vuodesta. Kotiin päästyämme heitimme kireät juhlavaattemme pois, collegehousut jalkaan ja eikun lahjoja jakamaan. Kuten saattoi jo arvatakin, liian monessa lahjasssa luki T: äiti. En halua edes tietää kuinka paljon valuuttaa lahjoihimme oli käytetty. Lahjojen avaamisen jälkeen räpläiltiin uusia laitteitamme, kunnes mentiin onnellisen väsyneinä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin.
Tämän vuotinen joulu oli normaalista poiketen hieman erilainen
Oli joulukuun ensimmäinen päivä ja hihkuin kämppikselleni suklaakalenterin ensimmäisestä luukusta tullutta suklaa-autoa. Joululahjoja en ollut kerennyt miettimään yhtään koulukiireiltäni, mutta tavoitteenani oli hankkia jokaiselle perheenjäsenelle vähintään yksi lahja. Tänä vuonna ei joulusta ollut kenelläkään osapuolella kovinkaan suurta stressiä. Itse hankin kaikkien joululahjat hyvissä ajoin, ettei tarvitse ruveta hakkamaan päätä seinään siinä vaiheessa kun tajuaisi, että joulu on kahden päivän päästä enkä ole ostanut ainuttakaan lahjaa kenellekkään. Itse en tyytyisi antamaan edes suklaalevyä kenellekkään joululahjaksi, mutta toisaalta pääasiahan on antamisen ilo :)
Tänä jouluna keittiöstä ei kuulunutkaan äidin ääni vaan sen sijaan isän. Isä sai opetella tänä jouluna kinkun ja kalkkunan jalon paistamisen taidon. Iskä tilasi karjalanpiirakat lähileipomosta ja graavilohi sekä majoneesipohjaiset salaatit tulivat kaupasta, äiti teki meille laatikot.
Jouluaamuna herättiin normaaliin tapaan katsomaan Joulupukin kuumaa linjaa. Isä oli tehnyt riisipuuron, joka oli yhtä hyvää kuin äidin tekemäkin. Sain mantelin. Siinä sitten katsottiin puuron jälkeen Lumiukko ja rauhanjulistus. Kuusi ei hievahtanutkaan tänä jouluna. Iskä oli laittanut saunaan olkipukin, kuusen oksia sekä kynttilälyhdyn tuomaan tunnelmaa. Sisko mallaili illan vaatteita, sillä aikaa kun olimme isän kanssa saunomassa. Saunan jälkeen pikainen hiusten laitto ja kauluspaidan pukeminen ja sitten täytyikin lähteä jo äidin tykö. Äiti asuu nykyään eri osoitteessa keskustassa uuden miehensä kanssa. Muuten olisimme ehkä kävelleet siskon kanssa, mutta pakkasukko puhalsi jouluaatoksi suuret lukemat ja isä oli lähdössä Joensuuhun äitiään näkemään niin samakos tuo mennä kyydillä.
Siellä meitä odotti katettu pöytä. Kinkku oli leikattu, laatikot juuri nostettu ulos uunista ja piirakat laitettu kauniille tarjoiluastialle. Täytyi odottaa vielä hetki miesystävän äitin saapumista ennen kuin saatiin siirtyä ruokailemaan. Tänäkin jouluna sai syödä ihan liikaa kuten joulusin on tapana yleensäkin. Ruokailun jälkeen avasin kaljan ja aloin aukaisemaan äitiltä saamiamme paketteja siskoni kanssa. Tänä vuonna sain onneksi vain kolme lahjaa T:äiti- signeerauksella. Onneksi, koska en ollut toivonut muuta kuin rahaa ja ylipäätään en tarvitse mitään enkä oikein tiennyt mitä olisin pyytänyt. Lahjojen aukasemisien jälkeen aukaisin toisen kaljan ja juteltiin niitä näitä äidin miesystävän kanssa. Sitten isä jo tulikin hakemaan meitä hänen tykö.
Sain kunnian jakaa lahjat toisillemme, koska siskolla oli snapchattailyt kesken..oi kyllä.. Isältä sain toivomani sykemittarin ja siskokin taisi pitää lahjastani. Tein kaikki perusasetukset valmiiksi sykemittariin, joten siellä se pöydällä odottaa ensimmäistä treeniä varten. Illalla tuli vielä nälkä, joten pakko oli syödä muutama karjalanpiirakka. Jäimme katsomaan siskon kanssa leffaa, kun isä meni jo edeltä nukkumaan.
Joulupäivän aamuna nukuin pitkään ja heti herättyäni rupesin tekemään kinkulle kastiketta ja salaattia. Taas tuli ähky huhhuh. Pöytä oli katettu kolmelle.
Tämä joulu oli uuden luvun aloitus; seuraavat tulevat joulut ei tulisi olemaan samanlaisia moneen vuoteen enkä usko, ettei mitään pysyviä perinteitä tule syntymään lähivuosina näillä kokoonpanoilla.
Sen näkee sitten, tällainen tänä vuonna, innolla ensi joulua odotellen.
