Tämä tyttö oli lukiossa SE pyöreähkö tyttö, joka ajoi mopoautollaan ympäri paikallisen kylän liikenneympyrää edestakaisin. Kun olin itse lukion ensimmäisellä se mopo, muistan kun hän oli silloin hieman pyöreähkö tyttö, jota minunikäiseni dissasivat läskiksi, siksi joka ei mahtuisi mopoautoonsa ja siksi, jonka takia mopoautoa ei jaksaisi startata.
Vuoden aikana hän laihdutti paljon, PALJON. Kun näin hänet paikallisessa kuppilassa, en meinannut tunnistaa häntä. Toisaalta positiivinen yllätys tässä vaiheessa. Hän näytti tyypilliseltä naiselta, kuten kaikki muutkin, joka oli ilahduttavaa toisaalta. Hän kukoisti silloin, hän oli silloin parhaimmillaansa ainakin ulkopuolisen silmin. Mutta oliko niin..
Nyt on tammikuu 2015. Koulu alkoi keskiviikkona loppiaisen jälkeen. En ollut kuullut hänestä pitkään aikaan yhtään mitään, edes Facebookin kautta, koska minuu ei hirveenä kiinnosta oman paikkakunnan pikkujuorut. Mutta sitten näin hänet kasvotusten. Kun hän tuli vastaan tupareissa, en ollut varma, näinkö lapsena piirtämäni tikku-ukon vai ihmisen. Valitsin sen tikku-ukon, akan.
Näin hänet siis ensimmäistä kertaa pitkään aikaan. Hän istui kietoutuneena vilttiin. Hän näytti normaalilta. Kun hän nousi hakemaan lisää juomista, näin hänen nousevan, samalla näin hänen sääriluunsa, lantionsa, koko kehonsa. Se ei ollut lihaksikas, se ei ollut kaunis, hän ei ollut enää läski vaan laiha, liian laiha, anoreksiaa sairastava tyttö.
Tytöstä puhuttiin selän takana koko bileiden ajan, eikä kukaan uskaltanut tai kehdannut kysyä hänen ulkonäöstään mitään. Paitsi minä. Kun oltiin päästy baarin puolelle, aukasin suuni ja alkoi lapsenmielinen kyselyikä; miksi, milloin, mitä?
Erinäisistä ulkoisista syistä olosuhteiden takia, en muista tarkalleen kaikkea mitä kyselin ja mitä vastauksia sain. Mutta sen muistan, että hän sanoi, että yläasteellä häntä oli haukuttu läskiksi yms. Ja uskon sen vaikuttavan paljon hänen anoreksiaan sairastumiseen. Kun kysyin, että miksi laihdutit vielä lisää vaikka olit jo sopusuhtainen puolivuotta sitten, sain vastauksesksi, että en ollut tyytyväinen itseeni enkä pitänyt itteeni laihana.
Huomasin, kun hän käveli tanssilattian läpi kuinka ihmiset tuijottivat häntä. Ymmärrettävästi ei anorektikoita paljon baareissa pyöri. Mutta silti tällä tytöllä on halua elää ja voittaa anoreksia. Silti hän tulee ihmisten bileisiin ja on yksi niistä monista juhlijoista. Hän vain erottuu muista poikkeavalla ulkonäöllään. Kukapa ei haluaisi juhlissa olla se silmäterä, jota kaikki katselisivat, ihailisivat nauraisivat, en tiedä.
Olen pitkään jo miettinyt, että eivätkö tytöt/pojat huomaa itse kuinka he ovat sairaalloisen laihoja. Ovatko he sokeita itselleen vai sille peilikuvalle minkä näkevät? Onhan se totta, että ulkopuoliset katsojat huomaavat helpommin pienenkin eron, kuin itse joka päivä tiirailet itseäsi peilistä etkä huomaa mitään "eroa".
Lopuksi sanon vain että..SYÖKÄÄ!
~ Embrace and love your body; it´s the most amazing gift you will ever own ~
